Arcane-chinchillat

Laadukkaan ruoan merkitys

Chinchillan elimistö koostuu proteiineista, rasvasta, hiilihydraateista, mineraaleista ja vedestä. Samoja raaka-aineita se tarvitsee ylläpitoonsa, kasvuunsa ja lisääntymiseensä riittävässä ja tasapainoisessa suhteessa. Ruuansulatuksessa pilkottavat ravintoaineet ja happi keuhkoissa ovat chinchillakehon ravitsemuksen perusta. Riittämätön ravinto saattaa aiheuttaa kehon vastustuskyvyn alentumisen ja siten altistaa monille sairauksille.

Tarkasteltaessa ravinnon suhdetta sairauksiin täytyy ensinnäkin ottaa huomioon ruokavalion sisältämien ravintoaineiden suhteet, mutta myös ruuansulatuskoneisto, jolla jokainen yksittäinen eläinlaji pystyy sulattamaan sopivassa suhteessa saamansa ravintoaineet optimaaliseksi aineenvaihdunnaksi. Chinchillan kehon toiminta ei pysähdy, vaikka ruokinta olisikin puutteellista tai riittämätöntä kaikkia kehon toimintoja ajatellen, vaan aineenvaihdunta pysyy käynnissä kehon kustannuksella. Ilman ruokaa ja vettä eläimen elämä jää kuitenkin kovin lyhyeksi.

Chinchillan painosta kaksi kolmasosaa tai jopa enemmän koostuu vedestä, mutta chinchilla voi menettää jopa 40 % painostaan ja elää silti, kunhan se juo. Kuitenkin jo 10 % vesivarantojen menettäminen saattaa aiheuttaa vakavia komplikaatioita ja vastaavasti 20 % menetys riittää aiheuttamaan kuoleman. Tarkasteltaessa ravinnon suhdetta sairauksiin on huomioitava myös eläimen ikä. Chinchillan syntyessä sen ruuansulatuselimistö on vielä steriili, mutta jo pian syntymän jälkeen elimistössä on oma bakteerikantansa. Iän myötä bakteerikanta kuitenkin vielä kehittyy, joten poikasella ja aikuisella chinchillalla on erilaiset bakteerikannat elimistössään.

Mineraalit ovat tärkeä osa chinchillan ravintoa. Ainakin 14 eri mineraalia ovat elintärkeitä normaalissa aineenvaihdunnassa suurimmalle osalle eläinlajeista. Mineraalien omien tehtävien lisäksi niillä on myös merkitystä kokonaisuuden toimivuuden kannalta. Esimerkiksi kalsiumin ja fosforin toiminta vaikuttaa läheisesti D-vitamiinin toimintaan. Mikäli nämä kolme ainesta eivät ole sopivassa suhteessa toisiinsa nähden, tuloksena voi olla aikuisilla chinchilloilla luuston haurastuminen ja riisitauti poikasilla. Luuston haurastuminen voi johtaa hammasongelmiin, eli kun kallon luusto on hauras, hammasjuuret pääsevät liikkumaan ja työntymään hauraasta leukaluusta läpi. Tiineillä naarailla kalsiumin ja fosforin tarve on normaaliakin suurempi, jotta ne pystyvät tuottamaan tarpeeksi maitoa poikasten ruokintaan. Toisaalta epätasapainossa oleva kalsiumin ja fosforin suhde saattaa taas aiheuttaa jo yksistään virtsakiviä, joille etenkin urokset ovat alttiita.

Rauta on punaverisolujen ja kudosten rakennusaines. Nuoret, kasvuvaiheessa olevat chinchillat tarvitsevat rautaa aikuisia chinchilloja enemmän. Raudalla on vaikutusta myös hampaiden väriin. Kirkkaan oranssi väritys hampaissa on hammaskiillekerros, joka muodostuu raudan, fosforin, kalsiumin ja muiden hivenaineiden sekä vitamiinien yhteisvaikutuksesta ja suojaa hampaita. D-vitamiini parantaa kalsiumin ja fosforin imeytymistä, joten sen määrällä on myös selvä vaikutus hampaiden väriin.

Myös rasva on chinchillan elimistölle ja soluille tärkeässä roolissa. Nälkäisen eläimen keho käyttää ensin kehon sokerit ja sen jälkeen soluihin varastoitunutta rasvaa energianlähteenään. Rasvan määrä kehossa vaihtelee ruuan, ruokahalun ja liikunnan määrän mukaan. Viallinen rasvan aineenvaihdunta saattaa aiheuttaa rasvan kerääntymistä maksaan ja munuaisiin heikentäen niiden toimintaa. Esimerkiksi jos eläin syö elämänsä loppuvaiheessa huonosti tai ei lainkaan, ruumiinavauksessa eläimen maksan todetaan olevan rasvoittunut. Tyydyttymättömät rasvahapot ylläpitävät kasvua, ihon terveyttä ja turkin laatua.

Vaikka chinchillan ravinto sisältäisi oikeassa suhteessa proteiinia, hiilihydraatteja, rasvoja ja mineraaleja, liian vähäiset vitamiinimäärät saattavat aiheuttaa ongelmia chinchillan kasvulle ja kehitykselle. Jo jyrsijöiden sisällä tarvittavat vitamiinimäärät vaihtelevat kuitenkin suuresti, joten oikeat arvot vaativat tietyn lajin sisällä paljon tutkimusta.

A-vitamiinin puutos asettaa chinchillan kehon alttiiksi hengitystiesairauksille ja tietyille vatsan/suoliston sekä munuaisongelmille. Limakalvot, kurkun seutu ja ruuansulatuselimet tarvitsevat A-vitamiinia pysyäkseen terveinä. Karoteeni on A-vitamiinin esiaste, mutta yleisesti chinchillat eivät pysty sitä hyödyntämään elimistössään. Hyödyntämätön karoteeni varastoituu rasvaan ja saattaa aiheuttaa korvien keltaisuuden. Hyviä A-vitamiinin lähteitä ovat mm. kalanmaksaöljy ja muut kalaöljyt. Chinchillojen ravinnossa ei niitä kuitenkaan yleensä käytetä, vaan A-vitamiinin lähteenä on pelletin lisäksi hyvälaatuinen heinä. A-vitamiinin puute näkyy esim. silmissä. Alkuun chinchillan silmät saattavat ainoastaan vuotaa, mutta jatkuvat, pitkäaikaiset puutostilat saattavat aiheuttaa silmien sumenemista. A-vitamiinin puutteesta turkki alkaa menettää elastisuuttaan ja kiiltoaan ihon pintakerroksen kuivumisen ja sarveistumisen myötä, eläin alkaa vähitellen menettää painoaan ja sen yleiskunto heikkenee.

A-vitamiinin riittävään saantiin tulee kiinnittää huomiota varsinkin tiineiden naaraiden kohdalla, joilla riittävä A-vitamiinimäärä osaltaan takaa terveiden poikasten syntymisen. A-vitamiininpuutos saattaa vaikuttaa poikasten lisäksi myös chinchillojen lisääntymiseen. Naarailla puutos aiheuttaa kohdun turmeltumista ja uroksilla vastaavasti siemenjohtimien limakalvojen rappioitumista. Pahimmillaan puutos aiheuttaa sikiöiden takaisin imeytymisen tai keskenmenon. Poikaset voivat syntyä ennenaikaisesti sokeina ja heikkoina, ja osa tai jopa koko poikue saattaa kuolla. A-vitamiinin tärkeydestä kertoo jo se, että heti synnytyksen jälkeen A-vitamiinipitoisuus maidossa on 15-kertainen normaaliin nähden. Poikasten tulisikin saada ensimmäisinä elinpäivinään yhtä paljon A-vitamiinia kuin myöhemmin yhdessä kuukaudessa.

B-vitamiini tunnetaan kasvulle tärkeänä vitamiinina sen vaikuttaessa mm. aineenvaihduntaan. B-vitamiinin puutos saattaa aiheuttaa chinchilloilla ruokahalun katoamista, hermostuneisuutta, asteittaista riutumista ja anemiaa, joka lopulta saattaa päättyä pahimmassa tapauksessa kuolemaan. Eri B-vitamiineilla on omat tehtävänsä elimistössä. Esimerkiksi tiamiini edistää kasvua ja stimuloi ruokahalua. Pitkäkestoinen tiamiinin puutostila saattaa aiheuttaa vahinkoa hermostoon, joka säätelee tahdonalaisia lihaksia. Riboflaviini vaikuttaa myös kasvuun, mutta ehkäisee myös joitain silmävaivoja.

D-vitamiini on välttämätön luiden kalkkeutumisessa. Sen lisäksi, että D-vitamiini on suuressa roolissa kalsiumin ja fosforin imeytymisen helpottamisessa suolistosta vereen, sen puute aiheuttaa luuston epämuodostumia ja jäykkäkouristuksia. E-vitamiini vaikuttaa A-vitamiinin ohella merkittävästi chinchillan lisääntymiskykyyn. Sen puute saattaa aiheuttaa takaisinimeytymistä, keskenmenoja, siemennesteen heikentymistä tai sen kehittymisen ehtymistä kokonaan. E-vitamiini estää myös tehokkaasti keltaisen rasvan muodostumista ja huolehtii siten maksan aineenvaihdunnasta. Se myös ehkäisee yhdisteiden kuten A-vitamiinin hapettumista. K-vitamiini vaikuttaa verenkiertoon ja sen puutostila saattaa aiheuttaa verenvuotoa.

Monesti kiinnitetään huomiota ainoastaan laadukkaaseen pellettiin chinchillan ruokinnassa, mutta myös heinän laadulla on merkitystä. Yleensä puhutaan heinän laadun yhteydessä lähinnä tuoksusta ja väristä, mutta myös heinän keruuajankohdalla on merkitystä. Ruuan laatuun vaikuttaa myös maaperän ravinteikkuus sekä lannoitus ja ilmasto. Yleisenä periaatteena voidaan pitää, että alkukesän sato on lähtökohtaisesti ravinnerikkainta. Kesän edetessä ravinteiden määrä peltomaassa vähenee koko ajan. Syksyn aikana ravinteikkuus jälleen nousee lähes kevään/alkukesän tasolle.

Nuori, lehtevä heinä on maistuvaa, siinä on paljon proteiinia ja ligniiniä vähän. Vastaavasti kuitupitoisuus nuoressa heinässä on alhainen. Lehtevän heinän kuivaaminen vie pidemmän aikaa ja sato jää vähäiseksi. Yleensä kuiva heinä tehdäänkin siinä vaiheessa, kun ruoho on tullut tähkä-vaiheeseen ja korren kasvaminen on alussa. Tällöin ravintoarvot ovat edelleen hyvät ja heinässä on enemmän kuitua. Kuivuminen on myös nopeampaa, jolloin se on helpompi ajoittaa aurinkoiselle säälle. Heinänkorret ovat myös hyväksi chinchillan hampaille, mutta samalla pieni lehtevyys tekee heinästä huomattavasti maistuvampaa. Mikäli pellolla kuivumassa olevan heinän päälle sataa, heinän laatu kärsii heti. Heinä menettää vaaleanvihreän sävynsä muuttuen keltaiseksi tai jopa rusehtavaksi, ravintoarvot kärsivät, eikä heinä tuoksu enää yhtä hyvälle. Mitä kortisemmaksi ruoho ehtii kasvaa ennen niittoa ja kuivatusta, sitä heikommat ovat lopulta kuivan heinän ravintoarvot.

Myös heinän kuten kaiken muunkin ruuan varastoinnilla on suuri merkitys ravintoaineiden säilymiseen. Heinä tulee säilyttää kuivassa ja hyvin ilmastoidussa paikassa. Olosuhteet, joissa ilmankosteus pääsee nousemaan hyvin korkeaksi eikä ilma juurikaan vaihdu, ovat hyviä kasvupaikkoja homeelle. Siksi heinää ei siis kannata säilyttää tiiviissä muovisäkissä, vaikka se siisteyden kannalta hyvä vaihtoehto olisikin.

Heinällä on myös monia vaikutuksia chinchillan terveyteen. Heinän kuitu pitää ruuansulatuselimistön kunnossa ja toiminnassa. Kuitu on tärkeä osa ravintoa myös tiineille naarailla. Riittämätön kuidun saanti saattaa aiheuttaa hidastavasti poikasten kasvuun, poikaset ovat heikkoja, eivätkä välttämättä selviä. Kasviproteiinilla uskotaan olevan vaikutusta kasvun ja vastustuskysyn lisäksi myös turkin laatuun. Kasviproteiinin määrä vaihtelee riippuen eri ruohokasveista, mutta yleisesti suositellaan timotei-pohjaista heinää. Alfalfassa on enemmän kasviproteiineja, mutta mikäli heinä on alfalfa-pohjaista, sen runsas kalsiumin määrä saattaa aiheuttaa varsinkin uroksille virtsakiviä.

Heikkolaatuinen ruoka voi siis aiheuttaa hyvin monia erilaisia ongelmia. Tarkoituksena ei ole pelotella mahdollisimman monilla eri sairauksilla vaan korostaa laadukkaan ruoan merkitystä pitkäikäiselle chinchillalle. Chinchillan ruokavalio saattaa kuulostaa omistajasta varsin tylsältä ja yksipuoliselta, mutta juuri siten on mahdollista varmistua siitä, että chinchilla saa tarvitsemiaan ravintoaineita oikeassa suhteessa. Toisaalta riittämätön hygienia tai vanha pellettierä saattaa aiheuttaa ongelmia, vaikka kyseessä olisikin laadukas chinchillapelletti. Mikäli huomaat siis chinchillasi jonkin ongelman tai sairauden, kannattaa ensin miettiä, voiko se johtua ruuasta. Laadukkaan ruuan antaminen auttaa ehkäisemään monia sairauksia ja pitämään chinchillasi terveenä. Ruoan ei siis pitäisi, eikä saisi olla se osa chinchillan hoitoa, mistä omistaja on valmis karsimaan.

Teksti on julkaistu myös Chinchilla-lehdessä 3/2012.