Arcane-chinchillat

Hoito-ohjeet

Chinchilla (Chinchilla lanigera) on Etelä-Amerikan Andeilta kotoisin oleva jyrsijä, joka on saanut nimensä chincha-intiaaneilta. Kuuluisa chinchilla on kuitenkin uskomattoman pehmeästä turkistaan. Muun muassa Perun, Argentiinan ja Chilen vuoristoissa chinchilloja elää yhä villeinä kallioilla käyttäen ravinnokseen kasvien eri osia, hedelmiä ja siemeniä. Kotona asuvat lemmikkichinchillat tai turkiksiksi kasvatettavat tarhachinchillat ovat kuitenkin pitkän jalostuksen tulos, mikä näkyy sekä elintavoissa että -iässä.

Chinchillat ovat vilkkaimmillaan aamuhämärällä, iltaisin ja öisin. Päivisin ne suurimmaksi osaksi torkkuvat, mutta saattavat myös heräillä tarpeen tullen. Päiväeläimiksi chinchilloja ei kuitenkaan saa opetettua, joten on tärkeää, että ne saavat päivällä nukkua rauhassa ja niiden kanssa vietetään aikaa vasta silloin, kun ne ovat aktiivisimmillaan eli esim. illalla. Lemmikkichinchillat ovat täysin sisäeläimiä, eikä niitä saa päästää ulos jaloittelemaan missään olosuhteissa. Niiden kanssa voi kuitenkin harrastaa näyttelyitä sekä ulkomuoto- että lemmikkiluokassa.

Suurin eroavaisuus muihin jyrsijöihin nähden lienee chinchillan eliniässä. Chinchillat elävät noin 10–18 vuotta ja oikealla hoidolla sekä terveinä jopa yli 20-vuotiaiksi. Suomessa vanhimmat tiedossa olevat chinchillat ovat olleet kuollessaan 24-vuotiaita. Elinikä onkin eräs merkittävä tekijä, joka täytyy huomioida chinchillaa hankittaessa. Alkuun pitkä ikä kuulostaa tietysti hienolta ja mahtavalta: kerrankin lemmikki, jonka kanssa voi miettiä tulevaisuutta paria vuotta pidemmälle! Mutta on luonnollisesti on chinchillan edun mukaista, että se saa viettää koko elämänsä samassa kodissa, joten chinchillan hankkimista täytyy harkita tarkasti. Yksin lapsen lemmikiksi en chinchillaa suosittele jo sen pitkäikäisyyden vuoksi.

Chinchilla on luonteeltaan utelias, fiksu ja sosiaalinen. Moni yllättyy chinchillojen älykkyydestä ja toisaalta älykkyyden seurauksena tulevista päähänpistoista. Chinchillaa ei pidä siis aliarvioida. Toisaalta ne viihdyttävät kekseliäisyydellään ja seurallisuudellaan vuodesta toiseen ja sopivat luonteesta puolesta myös vanhempien lemmikiksi. Chinchillan rauhallisuus/vilkkaus sekä viihtyminen rapsuteltavana ja sylissä on hyvin yksilökohtaista. Yleensä sylikäsittelyä välttelevät yksilöt ottavat kuitenkin mielellään kontaktia ihmisiin/omistajaansa vapaana ollessaan ja saadessaan tehdä sen oma-aloitteisesti ja vapaaehtoisesti. Suosittelen hankkimaan chinchillan aina Suomen Lemmikkichinchillat ry:n virallisilta kasvattajilta, jolloin varmistut, että chinchilla on poikasesta lähtien tottunut käsittelyyn sekä sitä on hoidettu asianmukaisesti.

Käsittely

Chinchillaa tulee käsitellä aina rauhallisesti ja hellävaraisin mutta varmoin ottein. Chinchillan käsittely poikkeaa paljon muiden jyrsijöiden tai kotieläinten käsittelystä, joten opstathan aina vieraitasi chinchillan käsittelyssä. Pelästyessään tai tuntiessaan olonsa uhatuksi chinchilla puolustautuu tiputtamalla karvatuppoja. Se voi myös käyttäytyä ahdistettuna arvaamattomasti ja normaalista poikkeavasti, joten oikeaoppinen käsittely on yhteiselonne kannalta erityisen tärkeää.

Chinchillaa käsiteltäessä eläintä pidetään toisella kädellä hännän tyvestä kiinni eli häntäotteessa chinchillan ollessa joko toisella kämmenellä tai muulla alustalla. Häntäotteessa kannattaa kiinnittää huomiota, ettei ote ole ”liian tyvessä” siten, että turkki jää otteen sisään. Tällöin eläin tiputtaa herkästi karvoja hännän tyvestä. Toisaalta hännästä ei tule pitää kiinni liian kaukana tyvestä, koska tällöin häntä saattaa vahingoittua. Häntää ei saa myöskään taittaa. Käsittelyyn tottunut chinchilla viihtyy yleensä sylissä myös ilman häntäotetta, mutta chinchilla on hyvä totuttaa häntäotteeseen jo lääkitsemis- tms. huoltotoimenpiteitä ajatellen.

Ravinto

Chinchillan pääravintoa on hyvälaatuinen kuivattu heinä (esim. timotei), laadukas chinchillapelletti sekä raikas vesi. Kaikkia näitä tulee olla aina chinchillan saatavilla ja ruokaa kannattaa lisätä silloin, kun chinchilla on aktiivisimmillaan eli illalla. Aikuisen chinchillan laskennallinen pellettikulutus on noin 1 kg/kk. Huomaathan kuitenkin, että nuori, kasvava chinchilla syö ja kuluttaa aikuista enemmän. Irtoheinän tulee olla vihertävää, homeetonta ja tuoksua hyvältä. Heinä on mahdollista korvata myös heinäbriketeillä (esim. Pre Alpin). Chinchillapelletillä tarkoitetaan puristepellettiä, joka sisältää kaikki chinchillat tarvitsemat ravintoaineet oikeassa suhteessa. Laadukkas pellettimerkki on esim. Tima (saa tilattua Zooplussasta). Ravintoainekoostumukseltaan köyhä/heikko pelletti saattaa aiheuttaa useita eri sairauksia ja ongelmia (mm. silmien vuoto, turkin laadun heikentyminen, hammasongelmat), joten pelletin sisällöllä on chinchillan kannalta todella merkitystä. Laadukas ruoka pitää chinchillasi terveenä ja siten myös elämään pidempään.

Eläinkaupoista on saatavilla monenlaisia ruokia, joissa komeilee chinchillan kuva, mutta huomaathan, ettei tämä välttämättä tarkoita sitä, että tuote olisi terveellistä tai edes sopisi chinchillalle. Chinchilloille on tarjolla mm. erilaisia herkkupellettejä, mutta tällaisesta ruuasta chinchilla vain valikoi mielestään parhaat palat, eikä se välttämättä saa kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita aiheuttaen puutostiloja. Tällaiset mix-pelletit ovat yleensä lisäksi vitamiini- ym. määriltään puristepellettejä jo lähtökohtaisesti heikompia. Myöskään siementangot, jyväsekoitukset, pähkinät tai mikään tuore ruoka eivät kuulu chinchillojen terveelliseen ruokavalioon. Siementangot sisältävät yleensä sokeria/hunajaa, jota chinchillan ruokavaliossa tulisi välttää tai siemeniä, jotka sulavat chinchillan elimistössä huonosti ja saattavat aiheuttaa suolistotukoksia. Pähkinöissä taas on liikaa rasvaa, joka alkaa herkästi kerääntyä maksaan ja munuaisiin heikentäen niiden toimintaa ja aiheuttaen rasvamaksan. Herkkuna chinchillalle voi antaa noin pari kertaa viikossa kuivattuja voikukanlehtiä, palan kuivattua ruisleipää tai näkkäriä.

Chinchilla on jyrsijä, ja sen hampaat kasvavat noin 5 cm vuodessa eli 4 mm kuukaudessa. On siis tärkeää pitää huolta, että chinchillalla on jatkuvasti häkissä järsittävää tarjolla hampaiden pitämiseksi kunnossa. Järsittäväksi voi tarjota esimerkiksi puhtaita, myrkyttömiä, kuivattuja oksia (esim. paju, pihlaja, omenapuu) tai höyrykarkaistua kevytbetonia eli tutummin siporexia (saa rautakaupoista). Sormenpaksuiset oksat toimivat mukavana aktiviteettina ja paksummista oksista voi virittää samalla kiipeilyoksia chinchillalle häkkiin.

Laadukkaan ruoan merkitys

Häkki, sisustus ja liikunta

Chinchillan häkin olisi hyvä mahdollisimman suuri, mutta myös turvallinen chinchillan pystyessä tunkemaan itsensä hyvin pienistäkin raoista läpi. Aikuinen chinchilla painaa noin 500-800 grammaa, mutta tiheä turkki saa eläimen näyttämään suuremmalta ja hämäämään samalla omistajaa. 1-2 chinchillan häkille laissa määritelty minimipohjapinta-ala on 0,4 m2 (esim. 50 cm x 80 cm) ja minimikorkeus 0,7 m hyppimisen mahdollistamiseksi. Häkin kokoa ei voi korvata juoksuttamalla eläintä usein, koska suurimman osan vuorokaudesta se elää häkissään. Toisaalta häkin sisustukseen kannattaa panostaa, että chinchilla pystyy hyödyntämään häkin koon. Häkissä on hyvä olla vähintään puisia tasoja ja pesämökki. Hyvänä lisänä toimivat esim. järsittäviksi sopivat, kuivatut puiden oksat, kotimainen siporex-kivi ja riippumatot/-putket. Muovisia osia häkissä ei saa olla, ettei chinchilla järsi niitä ja saa elimistöönsä vahingossa muovia. Häkin pohjalla käytetään kuivikkeena esim. puruja, puupellettiä tai haapahaketta. Älä sijoita häkkiä ikkunan/lämmityspatterin viereen tai paikkaan, jossa vetää. Ihanteellinen lämpötila chinchillalle on noin +15...+20 astetta. Suorassa auringonpaisteessa tai yli 25 asteen lämpötilassa chinchillalla on vaarana saada lämpöhalvaus!

Tehdasvalmisteinen chinchillanhäkki maksaa yleensä noin 100-300 euroa. Chinchillan häkeiksi sopivat myös useimmat lintu-, fretti- ja oravahäkit. Häkin voi myös valmistaa itse esimerkiksi vanhaan kaapin runkoon.

Chinchillaa ei voi pitää jatkuvasti vapaana eläimen turvallisuuden takaamiseksi. Sen tulisi kuitenkin päästä juoksemaan vapaana mahdollisimman usein. Jyrsijän luonteeseen kuuluu kaiken mahdollisen maistaminen viimeistään tylsyyden iskiessä, joten juoksuttamisen tulee tapahtua aina valvotuissa oloissa, sähköjohdot tulee suojata ja myrkylliset viherkasvit poistaa. Chinchilloille on tarjolla myös erilaisia juoksulautasia, -palloja ja -pyöriä, mutta varmistathan ennen käyttöä, että tuotteet ovat oikean kokoisia ja turvallisia chinchillalle. Juoksuleluja ei myöskään suositella pidettäväksi jatkuvasti häkissä, koska chinchilla saattaa helposti addiktoitua juoksemiseen ja seurauksena laihtua vaarallisesti.

Tarvikkeita chinchillallesi löydät mm. seuraavista nettikaupoista:

Turkki

Chinchilla on turkiseläin, ja se pitää turkkinsa puhtaana ja hyväkuntoisena kylpemällä erityisessä kylpyhiekassa (sopivia hiekkoja esim. Wittemolen ja Carrera). Kylpyhiekka puhdistaa turkista rasvan ja lian ja pitää sen ilmavana. Riippuen hieman turkinlaadusta sekä käsittelystä chinchillan olisi hyvä kylpeä noin 3-6 kertaa viikossa. Myös kylpyhiekan laatu vaikuttaa siihen, miten hyvin se puhdistaa chinchillan turkkia. Liika kylpeminen aiheuttaa korvien ja tassujen kuivumista. Chinchillaa ei koskaan pidä pestä vedellä.

Kylpemistä varten chinchillalle kannattaa hankkia erillinen kylpyastia (esimerkiksi läpinäkyvä, kannellinen muovilaatikko). Astian pohjalle laitetaan hiekkaa noin 2-5 cm siten, että chinchilla pääsee kierimään hiekassa kunnolla. Kylpyastiaa ei kannata pitää jatkuvasti häkissä, ettei chinchilla ala käyttää hiekkaa vessana. Kun hiekka alkaa tuntua sormissa rasvaiselta, hiekka vaihdetaan uuteen. Mikäli hiekkaan on tullut kylpiessä papanoita, hiekan voi siivota helposti siivilöimällä.

Chinchillaa voi myös kammata, joskaan se ei ole pakollista. Chinchillaa kammataan aina vastakarvaan eli hännästä nenää kohti. Aloittelijan kannattaa pyytää alkuun kokeneempaa harrastajaa näyttämään kampaustekniikan ja oikeanlaiset kampausvälineet.

Yhteiselo ja lisääntyminen

Chinchilla tulee sukukypsäksi noin 3-7 kuukauden ikäisinä. Naaraan suositeltava aikaisin astutusikä on kuitenkin naaraan kehityksen kannalta noin 10-12 kuukautta. Pariskuntaa, jonka molemmat osapuolet ovat lisääntymiskykyisiä (kumpaakaan ei ole leikattu) ei pidä koskaan yhdistää edes muutamaksi päiväksi miettimättä ensin seurauksia. Mikäli harkitset poikasten teettämistä, olethan tutustunut ensin tarkasti tiettyihin eläin- ja värikohtaisiin rajoituksiin mutta myös lajin jalostuksen kannalta tehtyihin suosituksiin. Pelkkä chinchillakannan lisääminen ei koskaan pitäisi olla syynä lisäännyttämiselle, ellet aio pitää varmasti kaikkia poikasia itse. Poikasten teettäminen vaatii aina paljon aikaa, rahaa ja tilaa. SLC ry:n suositus on, että kasvatukseen käytettävät chinchillat ovat aina jalostustasoisia, terveitä ja hyväluonteisia.

Chinchillat ovat luonnostaan laumaeläimiä, joten yleensä jossain vaiheessa chinchillan elämää on luonnollista hankkia sille seuralainen. Uros-naaras-pariskunta, jossa toinen osapuoli on leikattu, on varmin yhdistelmä loppuelämän yhdessä viettämisen kannalta. Myös samaa sukupuolta olevat saattavat tulla toimeen keskenään, mutta olethan varautunut erottamaan ne tarvittaessa, mikäli pari alkaa yhtäkkiä tapella. Parhaiten ne tulevat toimeen, mikäli chinchillat ovat asuneet yhdessä poikasesta lähtien. En suosittele kokematonta harrastajaa yrittämään samaa sukupuolta olevien chinchillojen yhdistämistä. Pahimmillaan lopputuloksena voi olla toisen chinchillan kuolema. Ylipäätään mitään pariskuntaa ei pidä pakottaa asumaan yhdessä.

Pariskunnan yhdistämistä ei koskaan pidä yrittää juoksuttaessa! Ennemminkin päin vastoin, mitä pienempi tila, sitä helpommin chinchillat tulevat toimeen keskenään. Yhdistämisyritykset kannattaa aloittaa esim. kylpyastiasta, jossa alkuun eläimet keskittyvät kylpemiseen ja niiden hajut sekoittuvat. Pienemmässä tilassa ne joutuvat kohtaamaan toisensa ja selvittämään lauman johtajuuden. Jos toinen osapuoli on aggressiivinen, suljetusta boksista on myös helpompi saada toinen nopeasti pois, eikä tilanne pääse etenemään vaaralliseksi tai toisen jahtaamiseksi. Mikäli mahdollista, chinchillat kannattaa myös väsyttää esim. pitkällä juoksutuksella (eri tiloissa) tai näyttelypäivällä ennen yhdistämistä, jolloin ne väsyneinä hyväksyvät toisensa helpommin. Yhdistämisen jälkeen pariskuntaa ei heti kannata juoksuttaa samassa tilassa, vaikka pariskunnan yhteiselo häkissä sujuisikin. Joissakin tapauksissa juoksutustilanne on saanut aikaan tappelun ja lopulta vaatinut pariskunnan erottamisen kokonaan.

Chinchilla kantaa poikasia noin 111 vuorokautta. Yleensä synnyttäminen tapahtuu hyvin omatoimisesti ja tuloksena on 1-3 poikasta. Uros kannattaa ottaa jo paria viikkoa ennen synnytystä pois häkistä, koska synnytyksen jälkeen naaras tulee poikaskiimaan ja samassa häkissä asuva uros voi astua naaraan heti uudestaan. Jatkuva poikasten teettäminen ei ole hyväksi naaraan terveydelle. Poikaset syntyvät täysin kehittyneinä, karvapeitteisinä ja silmät auki. Poikasten kasvua varsinkin ensimmäisinä elinpäivinä kannattaa seurata päivittäin digitaalisella vaa’alla. Näin huomaat helposti, mikäli osa poikasista ei saa riittävästi maitoa tai emon maidontuotanto ei ollenkaan riitä poikasille ja täytyy aloittaa lisäruokinta äidinmaidonvastikkeella käsin ruiskusta. Poikaset vieroitetaan emosta toiseen häkkiin emon maidontuotannon loppumiseksi ja poikasten itsenäisen elämän opettelemiseksi noin kahden kuukauden ikäisinä. Luovutusikäisiä poikaset ovat noin 10-12 viikon ikäisinä.

Chinchilla ja allergia

Chinchillat eivät itsessään allergisoi kovinkaan herkästi niiden paksun ja tiheän turkin ansiosta. Chinchilla-allergia on kuitenkin mahdollista. Yleensä chinchillaa herkemmin allergiaoireita aiheuttavat häkin kuivikkeena käytettävä puru, kylpyhiekan pöly tai pölyävä kuiva heinä. Näihin on kuitenkin löydettävissä elämää helpottavia vaihtoehtoja: kuivikkeena voi käyttää vähemmän pölyävää haapahaketta tai puupellettiä, heinän voi korvata juurikaan pölyämättömillä heinäbriketeillä (esim. Pre Alpin Wiesencobs) ja kylvettää chinchillan suljettavassa astiassa, jolloin hiekkapöly ei pääse leviämään huoneilmaan. Mikäli siis huomaat itselläsi allergiaoireita, kannattaa ensin kokeilla, mistä allergia aiheutuu.

© Maria Nokso, Tampere – maria at arcane.fi – 040 779 2835 – päivitetty 22.03.2014 klo 22:12